Liityin kalorilaskuriin, koska se laskee ruokieni pitoisuuksia, suosittelen. Näin tällaiselle aloittelijalle on helppo katsoa, että ateriat on oikein koostettuja.
Lähinnä seuraan proteiinien ja rasvojen riittävää saantia.
No, tänään syötiin kasvissosekeittoa kera luomuruisleivän ja aitoa oikeaa voita päällä, kun kaapissa sitä sattui olemaan. Ei ollut luomua, mutta kunhan loppuu niin yritän ostaa sellaista. Kasvisrasvaa en mielelläni käytä.
Ja lisäksi miniluumutomaatteja.
Tai minä söin sen tuossa kuvanosoittamassa muodossa, mutta tyttö ei sitä tuossa muodossa suuhunsa pistäis millään, joten soseutin.
Keitto oli aika perusjämäkeitto: kaalia ja porkkanaa pilkoin sen verran, jääkaapissa löytyi ja pakkasessa oli sinne joskus ostettuja vihannessekoituksia ja herneitä.
Allu otti kaverinsa mukaan ulkoa, kun tuli syömään, ja ei siitä oikein mitään meinannut tulla siitä ruokailusta, kun keskittyivät kaikkeen muuhun pelaamiseen Aifon kanssa. Seuraavaksi saa kyllä tulla Allu ilman kaveria, jotta keskittyisi. Ruisleipäkään ei kelvannut kaveriksi, kun oli liian kuivaa, kuulemma, keitto kuulemma pahaa, mutta miniluumutomaatit kelpasi sentään ilman valitusta. Laitoinpa silti syömään koko keiton, koska ei sitä lautasella paljon ollut ja aika helposti ilman suurempia valituksia lopulta söi. Kaveri söi mukisematta.
Aukku nukkuu neljättä tuntia päiväunillaan, ja syö vasta kun heräilee. Päivittelen tätä sitten..
..
No niin, ruoka kelpasi oikein hyvin Aukulle. Ruoan jälkeen mentiinkin lähikauppaan ja pitää kyllä todeta, että siellä asiointi vähenee. EI tuolla luomuruokaa tai lihattomia vaihtoehtoja hirveästi ollut ja tarkoituksena on tiistaina tehdä täysjyväpastaa ja soija-tomaattikastiketta. Soijaa lähikaupasta löytyi, mutta ei luomusoijaa. Soijassa sattaa siis olla geenimanipuloitua soijaa mukana mikäli ei ole luomua. Eikä sitä edes tarvitse ilmoittaa. Tofua tai luomumaitotuotteita en nähnyt yhtään.
Onneksi seuraavaksi lähin kauppa on vain kilometrin pässä, maailma ei siis kaadu lähikaupan valikoimiin.
Ja siis yleenså teen ruokaa vähintään kahdeksi päiväksi kerrallaan tai ainakin kahdelle eri ruokailukerralle. Näin saa yleensä hinnassa säästettyä ja etenkin aikaa. Sitä kun tuntuu näin kotona kotiäitinäkin ollessa olevan rajallisesto. Aina saa olla menemässä tai siivoamassa.
Lähikauppoja pitäisi tukea, mutta ei ole varaa, kun niissä tuoka on kallista eikä luomua eikä reilunkaupan.
VastaaPoistaPienten lasten äidin on tasapainoiltava voimiensa, aikansa ja kukkaronsa kanssa saadakseen itsensä ja muksujen syötäväksi ideaalisen terveellistä ja eettistä ruokaa.
En tainnut jaksaa edes ajatella moista, kun omat lapset oli pieniä, kunhan jotenkin selvisin päivästä toiseen.
Niinpä, varmaan jatkossakin sieltä tulee silti ostettua hätävaramaidot, jos on loppu, sillä se on kuitenkin tuossa heti vieressä ja meillä on yksi oikea maidon suurkuluttaja.
VastaaPoistaVäitän että vielä 80-90-luvun alussa ei tarvinnut näiden Monsontojen tähden vielä edes niin paljon ajatella tällaisia, nyt maailma raaistuu niin kovin ja ihminen kehittää yhä pahempia aineita ja levittää niitä luontoon.
Totta. Maailma oli 20 vuotta sitten puhtaampi kuin nyt. En ole tullut ajateleeksi, että minun lasteni ollessa pieniä ei maailmaa oltu myrkytetty vielä niin kuin nyt. Hassua, että tuollainen itsestäänselvyys on jäänyt minulta huomaamatta.
PoistaLasten purkkiruokakin oli varmaan terveellisempää kuin nyt. Purkkiruoalla on kylläkin äitejä syyllistetty aina. Pakko tunnustaa, että minä en aina jaksanut valmistaa itse kaikkia ruokia, vaikka kuinka tiesin miten parempi olisi.
Itseään syyllistäen ei minun mielestä pitäisi ruokaremonttia tehdä. Ei siitä kenellekään tule hyvä olo, jos äiti uupuu remonttia tehdessään.